Heh, oon ollut vähän laiska tän blogin kirjottamisen kanssa, että tässä melkein sellaset neljä viikkoa ollut taukoa. Kerron nyt vähän jotain isoimpia juttuja mitä ton toukokuun 26.päivän jälkeen on tapahtunut. Enää on kymmenen (tai no Suomen mukaan yheksän) päivää, että mun lenton New Yorkin JFK:ltä lähtee kohtii Helsinkiä. Eli kaheksan päivää, että lähen täältä mun pikkukaupungista viimeiseen AFS:n orientaatioon :( Sitten tää vuosi onkin jo ohi...
Toukokuun vikalla viikonlopulla mulla oli kuorojen Showtime-esitys. Tai no, esityksiä. Meillä oli torstaina eka harjoitus ja samalla se oli eka esitys, joka oli vaan Senior citizeneille. Perjantaina oli eka kunnon esitys ja sitten lauantaina oli kaksi. Vaihdettiin meiät tylsät latinan kieliset kirkkolaulut musikaalityyppisiin lauluihin ja pop-biiseihin. Mun kuoro esitti Taylor Swiftin Today Was A Fairytale ja Chicago-musikaalista Razzle Dazzle. Nyt tässä Showtimessa meiän esitykset oli sellaset Glee-esitykset, että pukeuduttiin samalla tavalla ja tanssittiin ja laulettiin samalla. Oli ihan sairaan kivaa, kannattaa liittyä kuoroon!
|
Razzle Dazzle, mä en näy kuvassa.. |
|
Vasemmalla puolella meiän Taylor Swift-vaatteet ja oikealla puolella Razzle Dazzle-vaatteet päällä! |
Ekalla virallisella lomaviikolla (ei ollut enää kuoroharkkoja tai esityksiä), maanantaina eli Memorial Day:na, pidettiin Cookout meillä. Hostisän tytär Dolly ja sen perhe, hostisän tytär Beth ja hostisän sisko Mimi tuli meille ja syötiin dinner ja jutskailtiin. Seuraavina päivinä olin Melissan kanssa nillä ja otettiin aurinkoa ja uitiin niiden altaalla. Keskiviikko-illalla menin mun kaverin Brooken synttäreille. Sen äiti oli ostanut meille kaikille liput johonkin pikkukonserttiin johonkin baariin Cleveland Heightissa ja käytiin sitä ennen syömässä jossain pizzeriassa. Meitä oli siellä Brooke, sen joku kaveri Laney, Michael, Destiny, Zack ja John. Ei jääty koko konsertin loppuun, koska oli ihan sairaan tylsä konsertti ja outoa musiikkia. Tutustuttiin sitten Cleveland Heightsin muuhun tarjontaan ja tultiin kotiin joskus yöllä. Oli loppujen lopuksi tosi kiva ilta :) Sieltä ei oo kai kuvia.. paitsi ehkä Destinyn kamerassa yks, joka otettiin autossa matkalle sinne haha. Sitten seuraavana päivänä oli Track&Field banquet eli tilaisuus, jossa saatiin meiän "todistukset" yleisurheiluun osallistumisesta ja parhaimmat sai jotain palkintoja. Sen jälkeen otettiin kuvia ja kuvia ja kuvia ja kuvia ja mentiin kotiin!
|
Sekä cross countryn että yleisurheilun valmentajat :) |
Syksyllä harrastin cross countrya ja keväällä yleisurheilua. Molemmissa on melkeenpä vaan juoksua, mutta tykkäsin cross countrysta enemmän. Uskokaa tai älkää, pitkän matka juoksu oli paljon kivempaa ku yleisurheilun sprintit ja pituushyppy! Meiän xc joukkue oli tosi läheinen, ei ollut mitään pikku ryhmiä joukkueen sisällä. Yleisurheilussa jotkut tytöt oli ryhmittäytyny eikä yrittänyt ees tutustua muihin. Siks meiän joukkueessa oli kokoajan sellanen pieni jännite ja harkoissakaan ei ollut niin kivaa, kun cross country harkoissa. Cross country-joukkue oli enemmän kun "perhe", harkoissa kaikki kannusti toisia ja kaikki oli kavereita keskenään ja hengattiin yhessä mun harkkojen ulkopuolella, mutta tää yleisurheilu oli vaan harkkoja muiden tyttöjen kanssa.
Sitten kesäkuun eka päivä lähin mun kaverin Taminan ja sen hostperheen kanssa kohti Kanadaa. Sen hostvanhemmat ajoi meiät Kanadan puoleisille Niagaran putouksille ja lähti sitten ajaa takaisin Ohioon. Kanadan ja USA:n välisessä tullissa työskentelevä mies katto meitä vähän kummallisesti, kun annettiin sille kaks amerikkalaista, yks suomalainen ja yks saksalainen passi. Sitten Taminan hostisä sanoo, että "We are just dropping these ladies off and then we'll go back to the US". Varmaan luuli, et ollaan jotain laittomia maahanmuuttajia tai et meiät oltais kidnapattu. Eikä sillä miehellä ollu ees mitään huumorintajua :D No mutta sitten myöhemmin Taminan äidin serkku haki meiät putouksilta ja ajettiin sen kanssa Torontoon, missä se ja sen perhe asuu. Oltiin niillä viikko ja siitä lisää ens postauksessa :)